Nykyisiä oikeistoälyköitä on kritisoitu siitä, että heidän liberalisminsa unohtaa utooppisuuden, toivon ja ajatuksen paremmasta maailmasta. Näin tavallaan onkin. Liberalismin utopia ei kuitenkaan voi olla valtion ohjauksen tai tukitoimien lisäämisessä sen enempää kilpailukyvyn kuin luonnonsuojelun nimissä, kuten jotkut ovat ehdottaneet. Liberalismin utopia on aina yksilön vapauttamisessa kollektiivisten valtarakenteiden ohjauksesta.
Nykynen liberalismi on uusliberalismia, jonka ongelma on se, että se on unohtanut perustansa, vapaan ja tasa-arvoisen yksilön. Nykyiset oikeistoälyköt ovat 1960- ja 70-lukujen vasemmistoälykköjen vastapooli ja heidän ajatusmaailmansa ja oppinsa on perua sen ajan vastakkainasettelusta, sosialismi ja työväenliike vastaan kapitalismi ja työnantajat. Heidän utopianaan ei ole vapaasti onneaan tavoitteleva yksilö vaan vapaasti markkinoita hallitseva yritys, jota eivät valtiovallan ja työväenliikkeen toimet rajoita.
Ilmiö on maailmanlaajuinen ja uusliberalismin aate on pitkälti onnistunut tavoitteissaan. Tavallisten kansalaisten elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhä useammin suuryrityksissä, ylimpinä pankit, joiden kiristysotteeseen lähes kaikkien maiden hallitukset ovat joutuneet. Samalla kuilu suuryritysten omistajien ja johtajien ja tavallisen kansan välillä on syventynyt. Liberalismin päävastustajia eivät tänään ole niinkään valtiovallat kuin maailman finanssilaitokset. Kuitenkin niin, että avainasemassa ovat poliitikkojen ja talousmiesten yhteiset edut.
Tänään, kuten aina, liberalismi ei voi tähdätä mihinkään muuhun kuin tavallisen kansalaisen aseman parantamiseen suhteessa niin valtiovaltaan kuin muihin kollektiiveihin, tänään erityisesti yrityksiin. Utooppisena se ei myöskään tähtää pieniin muutoksiin vaan suuriin edistysaskeliin, sellaisiin, jotka tänään ovat epärealistisia, mutta joita voidaan perustella yksilön vapaudella ja tasa-arvolla, oikeudella tulla kohdelluksi niin kuin jokaista muutakin kohdellaan. Liberalismi ei voi myöskään rajautua kansallisesti. Yksilöllisyyshän on kaikkia maailman kansalaisia yhdistävä tekijä. Olipa henkilö suomalainen tai kiinalainen, hindu tai muslimi, hän on joka tapauksessa yksilö.
Niinpä utooppinen liberalismi keskittyy tänään sellaisiin kysymyksiin kuin: Kuuluuko osakeyhtiöiden rajattu vastuullisuus liberaaliin talouteen? Sehän mahdollistaa sen, että esimerkiksi pankin ajautuessa vararikkoon sen omistajat menettävät vain sijoittamansa summan, kun varsinaiset velat tulevat muiden maksettaviksi. Kuuluuko pankkisalaisuus liberaaliin talouteen? Onko pankkien vapaus salata liiketoimensa perustellumpi kuin yksilöiden vapaus tietää, millaisiin sopimuksiin pankit rahoja sitovat. Pankkien toimien seurauksethan eivät rajaudu vain osallisiin vaan niiden vaikutuspiiri on – kuten tänään nähdään – maailmanlaajuinen, jokaista rahankäyttäjää koskeva. Kuuluvatko patentit ja tekijänoikeudet liberaaliin talouteen? Nehän ovat valtiovaltojen luomia monopoleja, jotka ajautuvat kaupankäynnin kautta suurten yritysten hallintaan vaurastuttamaan niiden omistajia ja johtajia – ja tietysti myös asianajajia. Patenttisodissa, niin kuin muissakin sodissa, häviäjiä ja vapautensa menettäviä ovat tavalliset rivimiehet.
Valitettavasti aito liberalismi on tänään
unessa. Toivon ja luulen kuitenkin, että herääminen on lähellä, sillä uusliberalismin
seuraukset alkavat käydä tavallisille kansalaisille kestämättömiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti